Taas laulattaa

Hyvä päivä, taas laulattaa.

 

 

Tää kertoo siitä että täällä menee paremmin.

Me oltiin isänpäivänä seurakunnan perhemessussa. 

Lapset on seurakunnan kerhossa joten me mentiin koko perhe kirkkoon sunnuntaina ja lapset lauloi siellä muiden kerholaisten joukossa. Oon viimeksi käynyt kirkossa varmaan jonkun ystävän häissä mutta teini-iässä olin aktiivinen seurakuntanuori. Edellisestä messusta on varmasti vuosia.

 Muslimimieheni on käynyt kirkossa joskus kotimaassaan Irakissa, jossa muslimit ja kristityt voivat olla hyvinkin ystäviä keskenään mutta meille molemmille tämä oli ensimmäinen vierailu meidän lähikirkossa.

Lapset jaksoivat istua koko messun todella hienosti vaikka papin puheesta ei saanutkaan mitään selvää ja kirkkoväestä varmaan puolet oli lapsia joten melu oli melkoinen.

Messun jälkeen osallistuimme isänpäiväkahville.

 

 Tunsin todella suurta ylpeyttä meidän perheestä.

Mies on ottanut alusta asti lapset "omikseen" ja nyt kun hän on ollut lasten elämässä mukana hiukan alle vuoden, kutsuvat he häntä satunnaisesti isäksi ja puhuvat että heillä on kaksi isää. Tää jos jokin lämmittää miehen sydäntä.

Olen kiitollinen että olen löytänyt miehen jolle lasteni huolenpito ja kasvattaminen ovat kunnia-asioita. 

Puolison rooli

Minun ei tarvitse pyytää häneltä "lastenhoitoa"

vaan hän on tasavartainen vanhempi taloudessamme. 

Myös tasavertainen kotitöiden suhteen, vaikka tuntuu kyllä että hän ottaa enemmän vastuuta ruoanlaitosta ja siivouksesta kuin minä.... 

Välillä mietin miten itse olisin selviytynyt hänen iässään kaikesta siitä mistä hän suoriutuu mallikkaasti vieraassa maassa, vieraalla kielellä.

Ja taas tunnen ihailua ja kiitollisuutta. 

Mieheni on mieletön motivaatiopuheiden pitäjä.

Vuoden yhdessäolon aikana olen saanut enemmän kannustusta ja motivointia kuin koko elämäni aikana yhteensä. 

Myös hänen vanhempansa uskovat minuun ja rakastavat lapsiani. 

Lähetimmekin isänpäiväonnittelut myös irakin papalle videon muodossa.

 

Valkea maa

Kun lumi satoi viime viikolla, valaistui koko maa ja mieli. 

Minulle tulee välittömästi jouluinen olo lumesta enkä varmasti ole ainoa. 

Viime jouluna muistan käyttäneeni syystakkia, 

nyt on kaivettu jo talvivaatteet esiin.

Melkein päivittäin ollaan katseltu pulkkailevia lapsia mäessä glögimukit kädessä.

Mieli on parempi ja välillä pörrätään kuin vastarakastuneet.

<3 <3 <3 

Stressi ei oo poistunut mutta sitä on helpompi sietää.

 irakilaisenvaimo@gmail.com